Digitalisaatio on kasvanut kriittiseksi osaksi yhteiskunnan toimintaa, mutta samalla sen ympäristövaikutukset ovat nousseet uudelle tasolle. Ohjelmistojen energiankulutus, datakeskusten kuorma ja laitteiden lyhyt elinkaari muodostavat kokonaisuuden, jota organisaatiot eivät voi enää sivuuttaa. Juuri tähän tarpeeseen vastaa Ympäristö OK – ICT-hankintojen ympäristökestävät ohjelmistokriteerit -hanke, joka kokoaa yhteen korkeakouluja, julkisia toimijoita ja yrityksiä kehittämään konkreettisia ratkaisuja ICT:n ympäristökestävyyteen.
Hankkeen marraskuussa 2025 järjestetty kick-off-tilaisuus tarjosi läpileikkauksen siitä, missä ohjelmistojen ympäristökestävyydessä mennään ja mihin suuntaan Suomi on matkalla.
Kestävyys ei synny itsestään – hankkeen tehtävä on tuoda se arkeen
Kaksivuotinen Ympäristö OK -hanke rakentuu vuonna 2023 päättyneen MitViDi-hankkeen pohjalle, jossa luotiin ensimmäiset kansalliset ohjelmistojen ympäristökriteerit. Nyt tavoitteena on viedä nämä kriteerit käytäntöön ja laajentaa niitä uusille alueille, kuten tekoälyyn ja datavetoisiin järjestelmiin.
Hankkeessa pyritään kannustamaan hankkijoita sekä julkisella että yksityisellä puolella tuomaan pohdintaa ympäristövaikutuksista mukaan ohjelmistohankintoihin. Hankkeen aikana järjestetään webinaareja ja rakennetaan koulutusmateriaalia sekä annetaan tukea organisaatiokohtaisesti kriteerien käyttöönotosta.
Turun yliopiston koordinoima kokonaisuus on laaja, mutta yhteinen suunta on selkeä: ohjelmistojen kestävyys ei saa jäädä abstraktiksi tavoitteeksi tai irralliseksi liitteeksi tarjouspyynnön lopussa. Sen on muututtava osaksi hankintojen ja ohjelmistokehityksen normaalia prosessia.
Kriteerit tekevät näkymättömästä näkyvää sekä parantavat laatua
Hankintakriteerit on rakennettu ohjaamaan ohjelmistojen koko elinkaarta: kehitystä, käyttöä, ylläpitoa ja lopulta käytöstä poistamista. Kriteerit tuovat esiin asioita, jotka ovat aiemmin jääneet näkymättömiksi, kuten ohjelmiston vaikutuksen laitteiden käyttöikään, rajapintojen merkityksen energiatehokkuudelle tai sen, miten käyttäjän toiminta vaikuttaa järjestelmän kuormitukseen.
Kestävät kehityskäytännöt eivät ole vain ympäristötekoja, ne ovat myös teknisesti ja taloudellisesti järkeviä. Kestävä ohjelmisto toimii nopeammin, kuluttaa vähemmän resursseja, on edullisempi ylläpitää, skaalautuu paremmin ja on selkeämpi käyttäjälle. Kestävyyskriteerit auttavat tuottajia tekemään parempia valintoja jo ennen kuin tilaaja niitä vaatii. Ne tuovat ennakoitavuutta ja yhteisen kielen hankkijan ja tuottajan välille.
Kriteerien ydinviesti on selkeä: ohjelmistot eivät ole immateriaalisia ja painottomia. Jokainen rajapinta, algoritmi ja käyttöliittymäratkaisu kuluttaa energiaa ja vaikuttaa laitteiden elinkaareen.
Helsingin kaupunki näyttää, miten kriteerit viedään käytäntöön
Helsingin kaupunki on yksi Suomen suurimmista ICT-palveluiden ostajista, ja sen hankintojen hiilijalanjälki on mittava. Pelkästään ICT-palvelut tuottivat vuonna 2024 28 miljoonaa CO₂-ekvivalenttikiloa. Helsingin kaupungin ympäristöasiantuntija Reetta Huomo toi tilaisuuteen konkretiaa kertomalla kriteerien käytöstä oikeissa hankinnoissa.
Ilman tekijöitä muutos ei tapahdu
Vaikka Suomi on ohjelmistojen ympäristökriteerien kehittämisessä Euroopan edelläkävijöitä, kriteerit eivät yksin muuta toimintaa. Valmisteilla olevat julkishankintojen tavoitteet luovat pohjaa muutokselle, mutta vaikutukset syntyvät vasta käytännön soveltamisen kautta.
Tässä yrityksillä on keskeinen rooli. Koska suuri osa ohjelmistojen ympäristövaikutuksista määräytyy jo kehitysvaiheessa, myös ratkaisut vaikutusten vähentämiseksi tehdään siellä.
Ohjelmistojen ympäristökestävyys onkin siirtymässä erillisestä vastuullisuusteemasta osaksi organisaatioiden normaalia päätöksentekoa, hankintoja ja ohjelmistokehitystä. Sitä kautta kestävyyskin alkaa muotoutua olennaiseksi osaksi laadukasta ja kilpailukykyistä toimintaa.
Tämä artikkeli pohjautuu 11.11.2025 järjestettyyn Ympäristö OK – ICT-hankintojen ympäristökestävät ohjelmistokriteerit -hankkeen kick-off-tilaisuuteen. Tilaisuuden puheenvuorotallenteet ovat katsottavissa TIEKEn verkkosivuilla.
Kirjoittaja:
Jannica Rae, Turun ammattikorkeakoulu