Kestävät ICT-laitteiden hankinnat

Laitteen ostaminen oli yleisin tapa hankkia ICT-laitteita vielä 90-luvun lopussa. 2000-luvun alkupuolella leasing nousi selkeästi yleisimmäksi ja on siitä lähtien ollut tavallisin laitehankintojen toteutustapa. Leasing-mallissa laitteet vuokrataan ja sopimuskauden jälkeen niiden jatkosta sovitaan erikseen. Tässä vaiheessa vuokraaja voi usein jatkaa sopimusta tai lunastaa laitteen sen jäännösarvon mukaisella hinnalla, tai tuote voi palautua leasing-yhtiölle.

DaaS-malli on osa ICT-alan yleisempää siirtymää kohti palvelutuotantomalli (”as a Service” model) ja mukailee SaaS (Software as a Service) mallia. DaaS-mallissa tehdään palvelusopimus laitteen käyttöoikeudesta, joka päivitetään tarpeen mukaan uusimpaan malliin. Kuten Leasing-mallissa, DaaS-mallissa sopimukseen liittyy usein myös muita laitepalveluita, kuten tiedonsiirto vanhasta laitteesta uuteen ja vanhan laitteen tietosuojatun kierrätyksen varmistaminen.

ICT-laitteiden hankintaan ja käyttöön liittyy kolme pääasiallista kestävyyshaastetta. Nämä haasteet ovat keskinäisriippuvaisia toisistaan ja liittyvät laitteiden elinkaareen sekä nykyaikaiseen ohjelmistotuotantoon. Lisäksi ala jakaa muun elektroniikkateollisuuden kanssa haasteet ne sosiaaliset ongelmat, jotka syntyvät laitteiden valmistuksessa käytetystä halpatyövoimasta. Kuten luvussa 2 mainitsimme, on kestävä kehitys systeeminen kokonaisuus. Myös sosiaalisen kestävyyden puutteet voivat heijastua myös ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Haasteisiin on kuitenkin myös selkeitä ratkaisuja ja tilanteeseen on herätty viime vuosina niin laitevalmistajien kuin ohjelmistotuottajien tahoilla. Esimerkiksi Energy Star -sertifikaatista on tullut de facto -standardi, jonka vaatimuksiin lähes kaikki markkinoille tulevat laitteet minimissään suunnitellaan.

Laitteisiin liittyvät ilmasto- ja ympäristövaatimukset kuuluvat laveasti ajateltuna viiteen luokkaan. Ne ovat

Merkittävin laitteisiin liittyvä kestävyyshaaste on lyhenevä elinkaaren käyttövaihe, koska laitteita uusitaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Pääasiallinen syy tähän nopeaan vaihtuvuuteen ovat ohjelmistojen laitevaatimusten nopea kasvu, vanhojen järjestelmien ja laitteiden tuen loppuminen, sekä etenkin kuluttajaelektroniikassa myös suunniteltu käyttöikä ja uusien mallien jatkuva tarjoaminen markkinoille. Lyhenevästä elinkaaresta saa hyvän kuvan katsomalla mobiililaitteiden elinkaaren energiankulutusta, josta jo 80 % tulee nykyään käyttövaiheen ulkopuolelta, joskin osa tästä kasvusta selittyy energiaintensiivisen kierrätyksen lisääntymisellä ja laitteiden virrankulutuksen pienenemisellä. Aihe on moniulotteinen, ja sitä voi arvioida monella eri mittarilla. Joskus tosin käy niin, että tietyn tuotteen elinkaaripäästöjen parantuminen yhdessä mittarissa näkyykin heikentymisenä toisessa. Tämä alleviivaa tarvetta alan lisästandardoinnille.

Sosiaalisen kestävyyden vaatimukset hankinnoissa liittyvät enimmäkseen työntekijöiden asemaan tuotantoketjun eri vaiheissa sekä raaka-aineiden tuotantoketjujen ja jalostuksen vaikutuksiin paikallisissa yhteisöissä. Taloudelliset kestävyysseikat liittyvät enimmäkseen tuotteiden hankinta- tai leasing-hintoihin ja käyttökustannuksiin. Talousseikat on otettu huomioon jo hankintalainsäädännössä. Vaatimukset painottuvatkin ympäristökestävyyteen, koska sitä on helpointa mitata ja seurata, ja koska siihen on olemassa valmiita sertifikaatteja ja standardeja. Kehitystarpeita on kuitenkin tunnistettu viime vuosina, etenkin sosiaalisen kestävyyden osalta.

Ajattelutapojen muutoksesta laitehankinnoissa kertoo niihin sovellettava elinkaariajattelu. Hankinnoissa on perinteisesti ajateltu pääosin elinkaaren primäärikäyttövaihetta, eli ajanjaksoa jolloin laite on hankkijan käytössä. 2010-luvulla tapahtui muutos tässä ajattelussa, ja hankintavaatimuksissa alettiin huomioimaan myös muut elinkaaren vaiheet. Laitteen elinkaari alkaa raaka-ainetuotannosta ja päättyy sen käyttöiän loppuun. Tämä sisältää raaka-aineet, valmistuksen, logistiikan, primäärikäytön, huollot ja korjaukset, mahdollisen sekundaarikäytön ja käytöstä poiston. Elinkaariajattelu on muodostunut osaksi laajempaa toimintatapojen muutosta talousjärjestelmässä, siirtymää kohti kiertotaloutta. Lähestymistavassa koko talouden materiaalituotanto on ajateltu uudelleen, raaka-aineiden neitseellinen tuotanto minimoidaan kierrätystä edistävillä ja raaka-aineita säästävillä tuotantotavoilla. Kiertotalouden käsite on selitetty tarkemmin luvussa 2.

Valmiita ohjeistuksia laitteistohankinnoille on tehty niin Suomessa kuin EU-tasolla. Euroopan unioni julkaisee julkishallinnon käyttöön European Green Public Procurement frameworkia, eli vihreiden julkishankintojen kehystä. Vaikka kehys on tarkoitettu julkisia hankintoja varten, se on kaikkien tahojen vapaasti käytettävissä ja löytyy suomeksi Euroopan komission verkkosivuilta. Kansallisesti ohjeita ovat tehneet esimerkiksi Finnwatch ry, Hansel oy, KEINO-verkosto, KL-kuntahankinnat oy, Kuntaliitto ry, Liikenne- ja viestintäministeriö, Motiva oy, valtiovarainministeriön JulkICT ja VTT. Näistä konkreettisempia ovat HankintaSuomi -toimenpideohjelman kansallinen julkisten hankintojen strategia ja edellä mainittu EU GPP. Molemmat kehykset sisältävät laajan listan suoraan käytettävissä olevista kestävän kehityksen vaatimuksista.

Kesäkuussa 2021 julkaistu Euroopan Unionin vihreiden hankintojen kehys ICT-laitteiden hankinnoille sisältää laajan ja teknisesti tarkoin määritellyn listan vaatimuksista, jotka ovat kaikkien hankkijoiden vapaasti käytettävissä. Ohjeisto jaetaan neljään laitetyyppiin, joita ovat pöytätyöasemat, kannettavat, mobiililaitteet ja näyttöpäätteet. Osa vaatimuksista on laitetyypeille yhteisiä, kuten pidennetyt palvelusopimukset, kierrätettävyys, korjattavuus ja rajoitukset myrkyllisille aineille. Jokaiselle laitetyypille on myös omia vaatimuksiaan, kuten mobiililaitteiden kestävyysvaatimukset ja näyttöjen taustavalovaatimukset. Lisäksi akkuja käyttäviä laitteita koskevat akkujen kestoon ja käyttöikään liittyvät erillisvaatimukset.

Toinen ICT:n kannalta oleellinen EU GPP -ohjeisto käsittelee kuvantamislaitteita, kulutustavaroita ja tulostuspalveluita. Kuvantamislaitteilla tarkoitetaan tulostimia, kopiokoneita, monikäyttölaitteita, skannereita ja ammattilaitteita, joilla voi tehdä massatulostusta. Kulutustavarat koskevat värikasetteja ja -säiliötä, joissa värikasetti on yksikkönä vaihdettava tuote ja säiliö käyttäjän täytettävissä oleva tuote. Tulostuspalvelut käsittelevät palvelusopimuksia, joilla hankitaan yllämainittuja laitteita palveluna (DaaS).

Kehys perustuu tekniseen taustapaperiin, jota valmisteltiin kolme vuotta yhteistyössä tutkimusyhteisön, julkishallinnon, yritysten ja yhdistysten kanssa. Vaatimusmäärittelyissä on kaikista vaatimuksista sekä perustason että laajemman tason versiot. Taustapaperi ja vaatimusmäärittelyt ovat hyvin yksityiskohtaisia: niihin sisältyvät esimerkiksi luettelot työkaluista, joilla laite pitää pystyä itse huoltamaan. Joitain näistä GPP-vaatimuksista on esitelty tässä oppaassa siten, että ne on sovitettu Suomessa tehtäviin julkisiin hankintoihin. Samat vaatimukset voidaan ottaa käyttöön myös yksityisissä hankinnoissa, jossain määrin sovitettuna.

Laitehankintojen valmiita vaatimusmäärittelyjä on tuotettu sekä Suomessa että EU:ssa. Alla on joitain ehdotuksia vaatimuksiksi laitehankintoihin, joiden painopiste on ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä ja kiertotalouden edistämisessä. Osa alla olevista vaatimuksista perustuu EU GPP -kehykseen.