Esittelemme perustiedot ilmasto- ja ympäristöystävällisistä hankinnoista ja eri tukimuodoista hankkijoille.
Green ICT -hankintojen tekeminen on taitolaji, joka vaatii tekijältään laaja-alaista osaamista. Ostopäätöstä tekevä tarvitsee ainakin
- hankintaosaamista
- riittävän tietotaidon ICT-alalta
- ymmärrystä kestävästä kehityksestä
- ymmärrystä kestävän kehityksen periaatteiden soveltamisesta digilaitteiden ja -palveluiden hankintoihin.
Tämän oppaan tarkoitus on antaa perustava ymmärrys siitä, miten hankintoja voidaan tehdä ilmasto- ja ympäristöviisaammin.
Opas myös tarjoaa hankkijoille työkaluja, joiden avulla ICT-hankintojen ilmasto- ja ympäristökuormitusta on mahdollista vähentää oman organisaation toiminnassa. Keinoja koostaessa olemme suosineet sekä helppoa toteutusta että sellaisia muutoksia, joilla on suurin merkitys päästöihin.
Hankkijan opas pyrkii myös kehittämään perusymmärrystä siitä, kuinka oikein tehdyt ICT-hankinnat voivat paitsi pienentää organisaation hiilijalanjälkeä, myös kasvattaa hiilikädenjälkeä ja edistää kiertotaloutta.
Miksi eri sektorit tarvitsevat Green ICT -hankintaosaamista?
Syitä vihreiden ICT-hankintojen tekemiseen on lähes yhtä paljon kuin hankkijatahojakin.
- Pörssiyhtiöillä vastuullisuusseikat ovat kasvaneet tärkeäksi osaksi kaikkea toimintaa. Yksi keino täyttää näitä vaatimuksia on arvo- ja hankintaketjujen ilmastoystävällisyydestä huolehtiminen.
- Pienemmät toimijat voivat tavoitella hiilineutraaliutta sopivilla työkalu- ja verkkosivuvalinnoilla, etenkin sellaisilla aloilla, jossa ympäristöjalanjäljen merkitys korostuu.
- Alihankkijoina toimivat yritykset ovat houkuttelevampia kumppaneita, kun niiden oma arvoketju on kunnossa.
- Ohjelmistotuotannossa merkittävä ympäristövaikutus syntyy työkaluista eli laitteista ja palvelimista, jotka lähes poikkeuksetta tehdään hankintoina.
- Sekä Suomen että EU:n markkina-alueella suurimpien hankkijoiden joukossa ovat julkishallinnon organisaatiot. Siksi on tärkeää, että julkisen sektorin hankintoja tekevillä on riittävästi tietoa vaatiakseen laite- ja ohjelmistotoimittajilta kestävämpiä ratkaisuja.
Suomessa poliittinen tahtotila Green ICT -siirtymään näkyy selvästi. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö on julkaissut vuonna 2021ICT-alalle suunnatun hiilineutraalisuusohjelman, jonka tavoitteiden toteutuminen tosin vaatii ponnistuksia kaikilta julkisen hankintatoimen kanssa työskenteleviltä. Sama pätee myös muihin isoihin hankkijoihin, etenkin muualla kuin ICT-alalle toimiviin yrityksiin, säätiöihin ja yhdistyksiin.
Suurten hankkijoiden kerrannaisvaikutukset
Isommat hankkijat määrittävät usein koko markkinan suuntaa, ja niiden tekemien hankintojen kerrannaisvaikutus ulottuu pieniin ja keskisuuriin toimijoihin. Kerrannaisvaikutus johtuu käytännössä siitä, että laitevalmistajat, palveluntarjoajat ja ohjelmistoyritykset tuottavat samoja palveluita kaikille.
Esimerkiksi Euroopan Unionin RoHS-direktiivi, joka säätelee vaarallisia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, ulotti vaikutuksensa EU:ta laajemmalle. Muutamassa vuodessa julkaisunsa jälkeen RoHs johti siihen, että myös suuri osa EU:n ulkopuolella myydyistä laitteista alkoi olemaan RoHS-määrityksen mukaisia. Tämä tapahtui kahdesta syystä.
Ensinnäkin monet maat seurasivat EU:n esimerkkiä ja uudistivat omaa lainsäädäntöään vastaavasti. Toisaalta valmistajat suunnittelevat ja valmistavat samoja laitteita maailmanmarkkinoille. Oli kustannustehokkaampaa ottaa RoHS huomioon ja välttää kaksinkertainen suunnittelu- ja valmistusprosessi.
Kansainvälistä sääntelyä ja standardointia vihreistä digihankinnoista
Muita hankkijoiden työtä helpottavia EU-direktiivejä ovat direktiivi akuille ja paristoille, kemikaalidirektiivi REACH ja WEEE, EU:n e-jätteiden käsittelyjä koskeva direktiivi. Näiden direktiivien säädökset pätevät nykyään kaikkiin Suomessa myytäviin laitteisiin. Euroopan unioni on julkaissut myös muita ICT-alaa ja elektroniikkaa koskevaa ohjeistuksia, jotka auttavat tekemään hankintapäätöksiä. Näistä tärkein on Green Public Procurement (EU GPP) -kehys, jonka kautta löytyy suoria, käyttökelpoisia vaatimuksia ICT-laitehankintoihin sekä joidenkin lisälaitteiden hankintoihin.
Myös erilaiset ympäristömerkinnät kertovat laitteiden ympäristöystävällisyydestä. Ympäristömerkintöjä ovat kehittäneet sekä EU että muut tahot, kuten alan verkostot ja järjestöt.
Ohjelmistohankintojen ilmasto- ja ympäristöseikkojen huomioiminen hankinnoissa on vielä kohtuullisen alkutekijöissään. EU:n GPP-kehys ei toistaiseksi kata ohjelmistoja ja alalla on käytössä vasta yksi kattava ympäristömerkki. Saksan ympäristökeskus on tosin julkaissut aiheesta oppaan, joka sisältää kansallisia suosituksia. Osa ympäristömerkeistä myös kattaa ohjelmistoihin liittyviä laitteita ja palveluita, kuten konesaleja, palvelimia ja pilvipalveluita. Alalla tutkimus ja kehitystoiminta etenee kuitenkin vauhdilla.
Karlskrona Manifesto of Sustainability in Design on luonut tietojärjestelmien kestävän kehityksen tutkimukselle yhtenäisiä kriteerejä. Suomessa ohjelmistotalot ovat puolestaan olleet itse proaktiivisia ja esimerkiksi toivoneet hankkijoilta kriteerejä ohjelmistojen ilmasto- ja ympäristövaikutusten huomioimiseksi tarjouspyynnöissä.
Työkaluja hankkijoille
Hankintojen tueksi on saatavilla joitakin valmiita työkaluja, joista tärkeimpinä ovat erilaiset ympäristömerkit ja -sertifikaatit. Lisäksi hankkijat voivat käyttää erilaisia sähköisiä työkaluja esimerkiksi markkinatuntemuksen lisäämiseksi ja tuotteiden vertailuun.
Useat hankkeet ja ICT-tuottajat järjestävät myös webinaareja, joista voi saada ideoita hankintojen suunnitteluun. Esimerkiksi Green ICT -hanke on järjestänyt hankinnoista webinaareja, joissa olemme tarjonneet perustietoa ympäristö- ja ilmastovaikutusten merkityksestä hankinnoissa. Lisätietoa näiden webinaarien sisällöistä löydät tämän oppaan muista luvuista. Sertifikaateista ja muista työkaluista löytyy lisätietoa liitteestä 2 (julkaistaan myöhemmin).
ICT-alan laitteille, palveluille ja ohjelmistoille on saatavilla useita erilaisia ympäristömerkkejä. Nämä merkit antavat hyviä suuntaviivoja siihen, kuinka yritys tai sen tuotevalikoima huomioi ympäristövaikutukset. Osa merkeistä on myös linjassa esimerkiksi Euroopan unionin Green Public Procurement -vaatimusten kanssa. Ympäristömerkit ovat helppo tapa ottaa kestävän kehityksen ympäristöulottuvuus huomioon hankinnoissa ja niitä voi käyttää vaihtoehtoisena tapana täyttää ympäristövaatimuksia.
Yleisimpiä ympäristömerkkejä ovat Ekoenergia, Energy Star, EU EcoLabel, Joutsenmerkki ja TCO-ympäristömerkki. Lisäksi EU-maissa on yhtenäinen energiamerkintä, joka määrittää tuotteelle energialuokituksen. Lisätietoa ympäristömerkeistä löydät liitteestä 1.
HankintaSuomi -ohjelma: toimivia ja kestäviä hankintoja
HankintaSuomi on valtiovarainministeriön asettama toimenpideohjelma, jota johdetaan yhteistyössä Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa. Ohjelmien avulla edistetään julkisiin hankintoihin käytettävien varojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä julkisen talouden kestävyyttä.
Ohjelman tekoon osallistuu noin 500 asiantuntijaa, ja sen toimikausi on 5.9.2019–31.12.2023. Hankinta-Suomen tavoitteet on jaettu kahdeksaan strategiseen tahtotilaan, joista jokaiselle on oma teemaryhmänsä.
Teemaryhmiä ovat ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden lisäksi strateginen johtaminen, hankintataitojen kehittäminen, tiedolla johtaminen ja vaikuttavuus, toimivat hankinnat, sekä hankintainnovaatiot. HankintaSuomi-työn ohessa on myös oma ICT-hankintojen työryhmä.
Hankinta-Suomen teemat rakentuvat kokonaisuudeksi, jotka tukevat toisiaan. Kärkiteemat ovat strateginen johtaminen ja osaamisen kehittäminen, joita tukee tietojohtaminen ja vaikuttavuuden arviointi. Näiden avulla toteutetaan toimivia hankintoja, joiden toteutuksessa syntyy myös innovaatioita. Kaikkien toimintojen työ perustuu ekologisen, sosiaalisen ja talouden kestävyyden edistämiseen hankintojen avulla. Teemojen sisällä on tunnistettu 25 konkreettista tavoitetta ja niille on luotu mittaristo, joilla mitataan hankkeen strategian käytännön toteutumista.
Ohjelman ekologisen kestävyyden painopisteet ovat Suomen valtion hiilineutraalisuustavoitteen tukeminen, kiertotaloussiirtymän toteutuminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Sosiaalisessa kestävyydessä Hankinta-Suomi painottaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä sekä ihmisoikeuksien ja työelämän perusoikeuksien toteutumisen edistämistä hankintojen avulla. Taloudellisessa kestävyydessä etusijalla on julkisen talouden kestokyky. Se turvataan vähentämällä hankintaprosessin kustannuksia, parantamalla suunnitelmallisuutta ja kustannustehokkuutta sekä torjumalla harmaata taloutta.
Markkinavuoropuhelu hankintojen kestävyyden välineenä
Markkinavuoropuhelu on hankintojen työkalu, jota käytetään apuvälineenä julkisissa hankintapäätöksissä. Sitä kutsutaan myös tekniseksi vuoropuheluksi tai markkinakartoitukseksi. Vuoropuhelu kuvataan myös hankintalaissa, mutta se ei ole pakollinen osa hankintaprosessia.
Vapaaehtoisuudesta huolimatta markkinavuoropuhelua koskevat samat avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun periaatteet kuin muutakin hankintaprosessia. Markkinavuoropuhelussa pyritään kaikkien osapuolten kannalta toimivampiin hankintoihin. Hankkijaorganisaatio voi käyttää vuoropuhelua sekä viestittääkseen toimittajille vaatimuksista, kartoittaakseen tarjolla olevien palveluiden ja tuotteiden ominaisuuksia että saadakseen ideoita hankintoihin. ICT-hankintoja tehtäessä markkinakartoitukseen ja -vuoropuheluun kannattaa varata aikaa ja resursseja, koska markkinat ja teknologia muuttuvat monia muita aloja nopeammin.
Vuoropuhelun aikana voidaan esittää toiveita tuotteiden laatuvaatimuksista, joihin lukeutuvat myös vaatimukset ilmaston ja ympäristön huomioon ottamisesta. Markkinavuoropuhelun tulee myös noudattaa hyvän hallinnon periaatteita, mikä on itsessään kestävän kehityksen mukaista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että prosessin tulee olla kaikki huomioon ottavaa ja avoin.
Markkinavuoropuhelua voi käydä monella tapaa. Kevyimmillään se on vaatimusten etukäteisjakoa, jotta toimittajat voivat kommentoida niitä. Markkinavuoropuhelu voidaan myös järjestää avoimena infotilaisuutena, jossa toimittajien edustajat ovat paikalla. Jos toimittajia on rajallinen määrä, heidän kanssaan voidaan käydä myös kahdenvälisiä keskusteluja. Markkinavuoropuhelun avuksi tämä opas tarjoaa joukon kysymyksiä, joiden avulla ilmasto ja ympäristö voidaan huomioida hankintaprosessissa.
Toimivaan, kestävään markkinavuoropuheluun kuuluu myös avoin purkutilaisuus, johon osapuolet kutsutaan mukaan. Vuoropuhelun tarkoituksena on markkinatuntemuksen lisääminen, jotta hankinta on mahdollisimman onnistunut. Siksi purussa myös varmennetaan, että vuoropuhelun tulokset ovat aidosti linjassa markkinatoimijoiden tosiasiallisen tarjonnan kanssa. Avoimen purkutilaisuuden avulla myös lisätään avoimuutta ja annetaan sidosryhmille ja yhteistyötahoille tilaisuus osallistua tulosten kuulemiseen.
Ekosysteemistä apua Green ICT -hankintoihin
Green ICT -ekosysteemi on 1.6.2022 perustettu kansallinen organisaatioiden vastuullisuusverkosto, joka edistää kestävää ICT-kehitystä ja kiertotaloutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten torjumiseksi. Ekosysteemi myös parantaa Suomen ICT-alan kilpailukykyä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävin keinoin. Verkostoon ovat tervetulleita ammattilaiset niin akateemisesta maailmasta, julkishallinnosta, yrityksistä kuin yhdistyksistä.
Ekosysteemi järjestää säännöllisesti hankkijatapaamisia, joihin voi tulla jakamaan tietoa, oppimaan uusimpia kestävän ICT:n käytäntöjä ja käymään vapaamuotoista keskustelua ICT-tuottajien kanssa.
Tapaamiset voivat olla muodoltaan infotilaisuuksia, työpajoja, oppimistilaisuuksia tai tuottajatapaamisia. Ekosysteemissä mukana olevat hankintaorganisaatiot voivat toivoa aiheita tapaamisiin ja olla mukana järjestämässä niitä. Ekosysteemi tarjoaa puitteet ja tarvittaessa asiantuntemusta tapahtumiin. Se voi myös tarvittaessa auttaa tapahtuman markkinoinnissa ja esiintyjien löytämisessä.
Ekosysteemin keskeinen vahvuus hankkijoille on organisaatioiden välisen yhteistyön mahdollisuuksissa. Etenkin pienempien hankintayksiköiden kohdalla yhteistyö säästää resursseja, kun jokaisen yksikön ei tarvitse tehdä samoja pohjatöitä erikseen. Hankintayksiköt voivat valmistelun lisäksi myös kilpailuttaa ja toteuttaa hankintoja yhteistyössä, jos hankinnan kohde on sama. Vuoropuheluiden käyminen yhdessä antaa laajempaa näkökulmaa, kun mukana on useampia toimijoita. Kilpailutus on myös houkuttelevampi tuottajille, kun hankintojen potentiaalinen yhteistilaus on isompi. Ekosysteemi mahdollistaa jatkuvan vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun käymisen toimittajien kanssa sekä markkinatietoisuuden jatkuvan päivittämisen.
Ekosysteemi julkaisee tulevaisuudessa myös työkaluja, joilla hankintojen vihreyttä voidaan arvioida. Näistä ensimmäinen, Green ICT MitViDi -hankkeessa kehitettävä työkalu, julkaistaan talvella 2023. MitViDi-työkalun avulla voi arvioida ohjelmistojen ilmastovaikutuksia. MitViDi-hanke julkaisee myös oman oppaan työkalun käyttöön ja ilmastovaikutusten huomioon ottamiseen hankinnoissa. Tämä opas julkaistaan myös Green ICT -ekosysteemin portaalissa.
Vaatimusten toteutumisen valvonta
Yksi haaste hankintojen ilmasto- ja ympäristövaatimuksissa on kriteerien toteutumisen valvonta. Tällä hetkellä julkishallinnossa ei ole vastuutahoa, joka seuraisi hankintojen tosiasiallisia vaikutuksia. Koska sekä julkishallinnon että yksityisen sektorin hankinnoista vastaavat tahot on optimoitu nimenomaan hankintojen tekoon, on valvontaan hyvin harvoin kiinnitetty huomiota yksiköiden sisällä.
Ulkoistetuissa hankinnoissa valvonta puolestaan tuottaisi siinä määrin ylimääräisiä kuluja, että se ei todennäköisesti ole taloudellisesti kestävää. Samalla niin ohjelmistojen kuin laitteiden avoketjut, jotka tuottavat ICT-palveluita, ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi ja kansainvälisemmiksi. Tämä on tehnyt arvoketjuista vaikeampia valvoa.
Toistaiseksi ainoa toimiva ratkaisu pulmaan on toimittajatahojen vastuullisuusraportointi. Hankintayksikkö voi vaatia toimittajalta säännöllistä raportointia vastuullisuusvaatimusten toteutumisesta.
